nautiskelijat.net

Talviset viikonloput voivat joskus koetella omaa rauhaa ja sikareita arvostavaa tyyppiä. Tässä yksi tapaus viime kylmältä kaudelta.
En olisi halunnut lähteä juuri launtaina etsimään mahdollista vapaata tuolia mutta kun, tiedättehän – Tekee Mieli Sikaria. Homma etenee mukavasti heti ensimmäisessä paikassa: kohtuullinen nojatuoli, juoma eteen, sikari palamaan ja kirja auki. Tästä se taas lähtee.
Hannu Raittilan Atlantis ei ime ihan yhtä hyvin kuin sikari. Rajansa se on meikäisenkin blokkauskyvyillä, hälyä on liikaa romaanin lukemiseen. Huomaan hajamielisesti kuuntelevani viereisten pöytien keskusteluja. Olen juuri vaihtamassa City-lehteen, kun tajuan, että minua puhutellaan oikealta. ”Shaaks häiritä?” Herra on seurannut ilmeisesti bileitäni jo hetken aikaa. Käsi puristetaan ja aletaan kysellä minun ammattiani. Vastaan totuudenmukaisesti, että it-alalla, johon hän että niin hänkin, johon jatkan sujuvasti, että en kuitenkaan ole insinööri vaan jne. jne – tarkennus, jonka olen todennut käytännölliseksi koska yleensä putoan ensimetreillä kun aletaan puhua tekniikan kieltä.
Se riittää. Kaveri siitä kysymään, että mitä minulla on insinöörejä vastaan, että mikä mä luulen että mä olen ja siihen perään joku kvasifilosofinen metafyysinen kyssäri, johon nyt voi vastata mitä lystää. Mutta pointti on se että jätkä vittuilee ja sillä on sellainen asento silmissä ja kropassa, että nyt heitetään tosi vaikeeta ja viedään tota jannua, ja että tästä kohdasta mä pidän.
Tajutakseni paremmin missä mennään ja mistä tuulee, minun on palattava puoli tuntia takaisin ajassa. Jampan seurassa on ensinnäkin kaksi daamia. He ovat vähemmän naamat, ja joutuvat aina keskinäisen keskustelun lomaan välillä reagoimaan jotain myös herran korkealentoisiin.
Muistan neitien kommentoineen positiivisesti sikarin aromia ilmassa, ja noutaneenkin kohtsillään omansa baaritiskiltä. Tässä kohtaa herra ilmoittaa, että ei halua poltta eikä ymmärrä miksi pitäis.
Minä ja leidit jaamme siis yhteisen nautinnon. Ahaa!
Tajutakseni vielä paremmin missä mennään ja mistä tuulee, täytyy avata lisää isoa kuviota. Se on kuitenkin täysverinen sikari siinä sormissa sauhuamassa. Vanha vallan ja rahan symboli. Vaikka sitä itse suhtautuisi kuinka naiivin arkisesti tuohon rakkaaseen seuralaiseen, niin joku aina välillä tulee muistuttamaan, tästä mielikuvien lastista.
Ymmärrän nyt paremmin kusipään logiikkaa: mulla on sikari kädessä lausuessani että ”en ole insinööri, vaan”. Johan kuulostaa snobilta. Joka tapauksessa hyvä sikarituokio on päreinä. Kun kenkänikin alkavat kuulemma olemaan mauttomat, alan rauhan miehenä miettiä hyvää loppurepliikkiä. Maistellessani jotain melko valjua kommenttia, herra heittää alentuvuuden klassikko-linerin ”sä olet hyvä jätkä” – johon vastaan sen enempää hakematta, että sä et tiedä siitä aiheesta mitään.

-paso

This entry was posted on Wednesday, July 13th, 2005 at 7:38 am and is filed under Jutustelua, Maailmalta. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.