Laphroaig 10 Years Old Cask Strength
Rankan ja hyvinkin kuivan työpäivän päätteeksi matkalainen suuntaa askeleensa hotellille ja rupeaa potemaan hotellikuolemaa.
Mikäpä olisi illan piristykseksi, jospa kävis tsekkaamassa hotellin baarin viskitilanteen. Ei muutaku ylös bunkasta ja hissillä alas tsekaamaan mikä mahtaa olla Hemingwaysin tilanne Tampereella. Niin laiskuuttani en jaksanut poistua Hotellista vaan menin Hemingwaysiin ja eikun baaritiskille tsekkaamaan tilannetta.
Bushmillssejä näytti olevan hieno kokoelma ja pullot kivasti esillä, tietty myös jenkkiviskejä Jim Beam ja FuorRoses.
Mutta mitäs hittoa nurkassa yksinään ihanku olis laitettu syrjään häpeämään Laphroaig 10 Years Old Cask Strength. Noni, en katsele enempää. Saan sanottua, että tuota haluan. ja varoiksi osoitan sormella, ettei jää epäselväksi mitä haluan. Sillä tässä kohtaa en halua otta riskejä ettei vahingossa kanneta Neljääruusua nenän eteen.
Ystävällisesti hymyilevä Baarimestari lupautui kantamaan juoman pöytään, joten eikun etsimään sopivaa paikkaa ja juoma odottelemaan. Panin merkille että perääni katsova baarimestari “tyttö” ei kysynyt miten haluan juomani nauttia. Niin siis olen törmännyt joskus paikkaan jossa tiskintakaa kuuluu kysymys että haluutsä jäitä?
Hitto ammatti ihmiset ettäs kehtaavat tuollasia kysellä.
Kerkeän istuskella hetken paikoillani kun tyttö kantaa juoman pöytään. Viski tulee melko pienessä ja arkisen näköisessä thumblerissa, lisäksi mukaan tulee toinen isompi thumbleri jossa on vettä.
Nojaan taakse ja nostan thumblerin ylös, Tuoksu vaisuhko hieman ehkä savuinen mahdoton sanoa johtuen ylöspäin leviävästä thumblerista. Nostan lasin huulille ja otan elämänvettä suuhuni. Ihanaa…
Maku on savuinen ja pehmeän samettinen ja tervainen.
Nautiskelen eleettömästi juomani ja unohdan mukaani varaaman lehden ja kuuntelen kuinka Soulman soi radiossa.
Haavahdun kun nätisti hymyilevä baarimestari seisoo vieressä kysyen haluaisinko tilata toisen? Ja toden totta lasini on tyhjä joten tilaan toisenen.
Odotellessa istun ja otan muutaman huikan vesilasista joka on edessäni.
Saan toisen lasin jälleen kauniin hymyn saattelemana ja olo on kuin omistaisin hotellin. Itsekseni harmittelen kun en ymmärrä sikareiden päälle, nyt voisi olla jonkun hyvän sigen aika.
Nautiskelen toista lasillista ja jopa Hotel California kuulostaa radiossa hyvältä. Yritän hakea mikä on tuo sivumaku viskissäni ja ilokseni päädyn päätelmään että se on lakritsaa ja toden totta Laphroiag on kuin pastillia imeskelisi. Teen päätöksen että huomenna etsin Tampereelta Alkon ja ostan pullon tätä kotiin vietäväksi.
Kuin vakuuttaakseni itseäni päätän tilata vielä kolmannen, joka tuodaan jälleen iloisen hymyn saattelemana. Olenpas hyväntuulinen. Päivän uupumus ja töiden aiheuttama ärtymys on poissa. Edes radiossa soiva Withney Houston ei pysty enää päivääni pilaamaan.
Lähden takaisin huoneeseeni, ja saan iloisesti hymyilevältä baarimestarilta hyvänyön toivotuksen.
-nieppi
PERUSTIETOA:
Vuonna 1954 testamenttasi tislaamon sen silloinen omistaja sihteerilleen Bessie Williamsonille joka johtikin yritystamenestyksekkäästi eläkkeelle jämiseensä asti vuoteen 1972
April 13th, 2005 at 10:42 am
Himpskatti, nyt joutuu kyllä korkkaamaan tuon hyllyssä odottelevan Cask Strength (CS) pullon. Tähän mennessä maisteltuja Lahproaigeja on Quarter Cask, 10yo ja 15yo paremmuusjärjestyksessä. Jo 10yo käy päälle kuin yleinen syyttäjä, tuo CS täytyy olla jo valtakunnansyyttäjä.
April 15th, 2005 at 9:42 pm
Kyllä, se on siinä. Toiseksi paras viski on löytynyt, korkkasin kotvanen sitten ko. pullon. Laphroaig 10yo CS menee Quarter Cask ja normi pullotteiden edelle. Tässon munaa. ;D
June 20th, 2005 at 12:34 pm
Tilkka vettä joukkoon ja tämä kolahtaa kuin metrinen halko. Maultaa aivan loistava.
August 3rd, 2006 at 1:57 pm
Jotkut asiat on syytä pitää niinkuin ne ovat ennenkin olleet. Laphroaig noudattaa yksinkertaisia viskintislaamisen perinteitä ja tapoja kun taas muut tislaamot nopeuttavat tuotantoaan saadakseen lisää voittoa tuotteistaan. Tämän yksinkertaisen ja hyväksi havaitun prosessin vankkumaton noudattaminen antaa “Lappikselle” omaleimaisen ja arvokkaan maun. Laphroaig CS on syytä hieman laimentaa vedellä, muuten alkoholi polttaa makunystyröitä niin että kaikkein hienoin hetki kokemuksessa menee sivusuun. Maaiman paras viski. Yksinkertaisesti. Paras.
May 6th, 2008 at 9:08 pm
Tämän tuoksuhan on siis huge smoke eikä sitä voi olla huomaamatta. Tuo cask strength tuo jotenkin mukanaan sellaista pehmeyttä ja lämpöä. Uskomatonta, ettei alkoholi maistu. Parasta viskiä mitä olen juonut.