Toscano Originale

Toscano

Toscano-sikari on osa italialaista kulinaristista perinnettä siinä missä kahvipapujen tai vaniljan jalostuskin. Eurooppalaisessa tupakantuotannossa sillä on oma erityinen sijansa. Yli 150 vuoden ajan sen tuotanto on sijoittunut Toscanan luoteisnurkkaan, Luccan kaupunkiin. Raaka-aineena käytetään Tiber-joen penkoilla kasvatettavaa Kentucky lajiketta.

Toscanon muoto on karkean epätasainen. Se on keskeltä paksuneva ja hieman kaareva; väri on tumma maduro; kuin vaniljatangon plösömpi veli. Sikarivyö on asetettu keskelle. Perussikarien silkkinen pinta näyttäytyy tässä valossa hyvin feminiinisenä. Tulee väistämättä miettineeksi miksi useammat naiset eivät tartu havannalaiseen.

Toscanon persoonalliseen makuun ja ulkonäköön liittyy savustusta ja poikkeuksellisen runsasta vedellä läträämistä.

Savu
Yhteen kaikelle sikarintuotannolle keskeiseen valmistusprosessin vaiheeseen viitataan englannin kielessä sanalla cure/curing. Tämä on se vaihe, jossa oikeassa lämpötilassa ja kosteudessa tapahtuvien luonnollisten biokemikaalisten reaktioiden avulla vihreä tupakka-kasvin lehti muuttuu ruskeaksi tupakaksi, siten, että lehti samalla säilyttää täysin elastisuutensa. Viimeksi mainitusta syystä tätä vaihetta on paha lähteä kutsumaan yksi yhteen ”kuivattamiseksi”, mutta käytettäköön tätä sanaa paremman puutteessa.
Kentucky tupakan ja Toscanon tuotannossa tämä kuivattamisvaihe tapahtuu poikkeuksellisesti avotulen savuisassa piirissä. Toisia mahdollisia tapoja ovat suora auringonvalossa tapahtuva kuivattaminen (itätupakka, Kreikka, Turkki, Bulgaria, Venäjä), pimeässä tai valoisammassa tapahtuva ilmakuivaus (suurin osa sikareista, esim. kuubalaiset) sekä epäsuorassa savuttomassa tilassa tapahtuva ”hormikuivatus” (vaaleat virginialaiset).

Vesi
Kuten niin monen muunkin herkun, toskanalaisenkin syntytarinaan liittyy vahingon elementti. Kerran ulos sateeseen jääneistä tupakkapaaleista koetettiin pelastaa se mitä oli pelastettavissa. Märkinä kääräisyn ja kuivahtamisen jälkeen havaittiinkin sikarin tuottavan mielenkiintoisia aromeja. Niinpä syntyi metodi, jossa lehtien savustuksen ja kuivatuksen jälkeen, ennen käärintää, lehdet upotetaan veteen. Käärintä tapahtuu siis suhteellisen kosteana ja uudelleenkuivatus sen jälkeen vaiheessa, jossa sikari on jo saanut valmiin muodon. Tästä syystä lopputulos muistuttaa silkkipintaisen patukan sijaan käppyrää karahkaa. Kuivatusajat ovat pitkiä, ollen myös oleellinen osa lopullisen maun muodostumista.

Toscanon voi polttaa joko kokonaisena tai kahdessa osassa keskeltä katkaisten. Katkaisun voi tehdä leikkurilla tai peukaloin – tämän sikarin kohdalla etiketti on kaikin puolin joustava. Yhteismajoituksessa nämä voimakasaromiset erikoisuudet kannattaa säilyttää pahveissaan ja sellofaaneissaan.
Kokoonsa ja pituutensa nähden polttoaika on hämmästyttävän pitkä. Samoin tuhka on todella tiukkaa. Tampereen sikariklubin sivuilla arvostellusta Extra Vecchiosta heitettyjen kommenttien perusteella, voisin arvuutella, että Originale mallin ollessa käsin kääritty, siihen käytettyjen isompien täytelehtien ansiosta tuhkapatsas on niinkin terhakka kuin on. Mauissa oleviin mahdollisiin eroihin ei toistaiseksi ole referenssiä kommentoida.

Maanläheisen runsaan savun, kursailemattoman luonteensa ja edullisen hintansa vuoksi Toscano on erinomainen valinta ulkona poltettavaksi sikariksi näinä aikoina, joina ulkona polttaminen tulee vääjäämättä kasvattamaan suosiotaan. Se on yksi variaatio täysipainoisesta sikarista. Se ei missään mielessä korvaa kunnon puroa, onpahan vain ihan oma juttunsa.
Toscano on kuin nykytanssia harrastava metallimies. Ulkoisessa vaikutelmassa on karua arkimiehen olemusta mutta sen voima purkautuukin yllättävän elegantiksi nautinnoksi. Se on kätketty salaisuus: ette tiedäkään millaisiin suorituksiin tämä vaatimattoman näköinen veijari pystyy. Rangan veto on varmaa ja isokurkkuista. Ainoastaan pari otteeseen olen tavannut tukkoisuutta, mutta nekin kerrat ovat korjaantuneet pienellä puolen sentin siivulla kapean imupään kärjestä.
Hampaiden välissä tanakasti pyöriessään Toscano ei tunnu heittävän silmille kirveleviä savuja eikä tunge nenän kautta yskittämään. Tätä voisi siis kuvitella polttavansa vaikkapa italian auringon- ja lierihatun alla luimistellen, liipasinsormi herkkänä.

Faktat: The Toscano – The Complete Guide to the Italian Cigar. Giunti 2000.

Fiilikset: paso

Written by - paso

Leave a Reply